Pöpön pirulainen minkä teki...

.. Ja minut hiljaiseksi veti. Pienehkön festariväsymyksen lisäksi on ollut se, että niin vain menin ja otin taudin itseeni ja tulin sairaaksi viikonloppuna. Onni onnettomuudessa oli se, että tulin kunnolla sairaaksi vasta lauantai-iltana ja jaksoin nauttia konserteista loppuun asti sopivasti lääkittynä.. Sunnuntaina nukuimme lähes koko 3 tunnin matkan Barcelonaan, kun pääsin kotiin, jatkoin suihkun kautta nukkumista suoraan seuraavaan aamuun. Että kyllä vain tuollainen viikonloppu vanhaa verottaa jo, heha. Maanantaina koetin lääkäriltä pyytää flunssarokotetta, koska olen täällä Barcelonassa tavattoman usein kipeänä, mutta lääkäri omakohtaisiin kokemuksiinsa pohjautuen ei suositellut rokotusta minulle (ja juu, yleensä en ota mitään rokotuksia vaikka olisi tarjollakin, tämä oli ehkä viimeinen oljenkorsi tässä flunssakierteessä..). Hän siis oli käynyt kesälomallaan Suomessa ja oli sitä mieltä, että koska Suomessa on kaikki niin puhdasta ja hygieenistä, eivät taudit leviä kuten täällä. Roger that, että eikun käsienpesulle kaikki!

Toinen surullinen uutinen oli, että meillä oli yksinkertaisesti niiiin kivaa ja kiire tanssia, etten kerennyt juuri kuvia ottamaan. Koetan kaivaa ne pari otosta mitä sain tallennettua ja jakaa ne tänne jahka kerkeän. Mutta vielä toistaiseksi mennään allaolevalla linjalla, vaikka olo onkin on jo parempi. Haapajärvi tee on erityisen rakasta, suoraan mökkipaikkakunnaltamme Suomesta, inkivääri ja hunaja auttavat aina flunssassa.

Luvassa radiohiljaisuutta

No näin on näppäimet, että huomenna lähdemme kohti Benicassimia ja Euroopan suurimpaa (ei ole faktaa, oletan vain näin) reggae festivaalia Rototomia! Tarkoitus olisi testata vanhojen luiden kestävyyttä ja telttailla 4 päivää oikeaan aitoon festarihenkeen. Saatan kuitenkin pitää booking.com:n tallennettuna kännykkääni, jos telttailu ei enää näin monen vuoden tauon jälkeen festaritunnelmassa maistu..

Teltta kuitenkin kaivettiin esille jo viime sunnuntaina ja tarkastettiin että kaikki osat ovat tallella. Olivathan ne, mutta itse teltta melkoisen homeessa, kiitos fiksun viimeisen käyttäjän, joka sen oli pakannut märkänä. No teltta on pesty, tanssikengät ja rommipullo pakattu ja huomenna puksutamme halvimmalla, ei-niin-pika -junalla kohti etelää ja ennen Valenciaa toivottavasti muistamme hypätä pois kyydistä. Luvassa on mm. Suuri Nimiä, kuten Busy Signal, Damian Marley ja Nneka. Sen lisäksi näillä festareilla järjestetään erilaisia workshoppeja, itse aion ainakin käydä verestämässä vanhoja taitoja ja ottaa osaa rannalla järjestettäviin dance hall tunteihin!

Jahka reissusta palaamme ja ennenkaikkea palaudumme, koetan saada kuvia tänne, siihen asti saatte fiilistellä viime vuosien ja itseasiassa myös viimepäivien kuvia, ovathan festarit kestoltaan mahtipontiset 9 päivää (ja ei, näin vanha ei enää pysty 9 päivän festarointiin).

Kaikki kuvat siis Rototom:n sivuilta.

Lets go to the beach, beach, beach!

Viime viikonloppu vietettiin pääsääntöisesti rannalla. Tarkoitus oli myös käydä Gracian kaupunginosa festivaaleilla, ja itseasiassa siellä pyörähdinkin perjantai-illan päätteeksi, mutta se reissu jäi lyhyeksi ja kuvattomaksi, väsymyksestä johtuen. Toivotaan että pääsen sinne vielä huomenna todistamaan legendaarista Correfocia! Rannalle suuntasimme lauantaina Garraffiin, kerrassaan ihanan rauhallinen paikka, tarpeellista kaiken Barcelonan hälinän jälkeen. Garrafissa on nyt tullu käytyä jo useamman kerran tälle kesälle, 20 minuutin junamatka on varsin kohtuullinen tästä ilosta.

Majakka maybe?

Koko kylä on täynnä kukkia
ja valkoisia kauniita taloja.
Nämä mun kuvaustaidot eivät
ehkä päästä kaikkea ihan oikeuksiinsa.

Minun tuleva kotiovi
(siis haavemaailmassa)

Nämä katukyltit ovat vaan niin söpöjä!

The beach

Pahoittelut kuvien surkeasta laadusta, jos kuvaaja ei ole häävi, niin ei ole kyllä tuo kännykkäkamerakaan.. 

Eikö syksy jo tule?!

Faktahan se on, että meillä täällä Barnassa on kesää jäljellä vielä monta kuukautta. Muistelisin, että vuonna 2011 viimeisen rantapäivämme vietimme marraskuussa.. En tiedä pystytäänkö tänä vuonna ihan samaan, mutta vielä pariin kuukauteen ei tarvitse pitkähihaisia käyttää (lukuunottamatta toimistoa, jossa vallitsee suorastaan arktinen tunnelma AC:n puhaltaessa täysillä).

Joka syksy minuun kuitenkin iskee hirveä himo hankkia uusia talvivaatteita. Kesää odottaessa fiilis ei ole läheskään sama, ehkä tämä talvivaatteiden hankintahimo liittyy jotenkin siihen, että koen syksyt aina uudeksi aluksi ja skarppiintumisen tarpeeksi (kiitos vaan 18-vuotinen koulutaival maailman tehokkaimmassa koulutusjärjestelmässä).

Nyt huomioni ovat varastaneet täysin harmaat college-vaatteet! Maailman ehkä tylsin materiaali ja tylsin väri, mutta yhdistettäessä nämä kaksi, on lopputulos jostain syystä hurmaava. Poimin alle pari ihanuutta, tuo mekko on kyllä aivan pakko saada talveksi. Kuin myös tuo haalari. Ja nuo pöksyt olisivat ihanat kotioloihin ja miksei näin hippikaupungissa myös arkikäyttöönkin. Että palkkapäivää (tai oikeastaan ihmettä) odotellessa..

Must mekko H&M:tä, kelpaisi töihinkin?

 

Ihana haalari, tämä päällähän kehtaisi
lähteä juhlimaankin jos jalkaan vetäisi
kunnon korkkarit ja asusteet tuomaan
hieman glamouria.

Mekko H&M:ltä, kuten myös pöksyt. Haalari Zarasta.

Locos por todos lados!

Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä että jos tämä kaupunki on syntisten koti, on se myös umpihullujen globaali kokoontumispaikka. Esimerkkejä riittäisi muutaman postauksen verran, mutta eiliseltä poimittakoon nämä kaksi esimerkkiä:

Esimerkki 1. Olin kävelemässä töistä metrolle treenikasseineni ja joku hobo (mikä tälle on oikea suomenkielinen sana..? käykö hamppari?) koetti sinnikkäästi koko matkan kertoa minulle jotain, mutta en suostunut ottamaan korvakuulokkeita pois. Häntä tämä ei haitannut ollenkaan, hän kävi kanssani sujuvaa yksinpuhelua koko matkan metrolle asti näyttäen varsin tyytyväiseltä. Note to self, tälläi saa varmaan tehtyä helposti uusia ystäviä.

Esimerkki 2. Kun pääsin salin pukuhuoneeseen, oli siellä joku vanhempi (+65 ainakin) rouvashenkilö menossa suihkuun. Ei siinä mitään, arvostettavaa jos tuolla iällä jaksaa käydä salilla/uimassa tai whatever, mutta onko pukeutumistilojen loistavasta akustiikasta otettava kaikki irti siinä määrin, että laulaa operaa koko suihkun ja pukeutumisen ajan..? Voisin sanoa, että pukuhuoneen kanssakäyttäjien onneksi hän lauloi kohtalaisen hyvin. Ja toisaalta ilo nähdä ihmisten olevan stressaamatta turhia, ehkä sitä itsekin osaa tuossa iässä hellittää jo vähän..

Kuvan koditon ei liity tapaukseen. 

Noh, onneksi ei mitään tämän hullumpaa tällä kertaa.

Viikonlopun mittainen downshiftaus

Viikonloppuna meillä siis relattiin! Oikein luvan kanssa ja huolella. Afterworksit tosin muuttuivat muutamaksi jossei siitä vielä muutamaksi enemmäksikin ja kotia raahustin perjantainyönä kahden maissa. Lauantai pyhitettiin rantailulle ja grillailulle kaverin ihanassa kodissa tai oikeammin sen ihanalla terassilla! Sunnuntaina taas sain viimeisimmän käsityöprojektini eli trikookuteesta virkatun korin valmiiksi, jospa nyt pysyvät rakkaudella haalitut 7 veljestä langat ja muut käsityötarvikkeet tallessa odottelemassa viileämpiä kelejä kutomiseen.

Talo jossa kaverini asuu on päiväunieni kohde ja voi kyllä, odotan sitä päivää että saan tällä hetkellä kiireellä lomailevan talon omistajan langan päähän ja toivonmukaan saan sovittua hänen kanssaan asuntonäytöstä. Montgat Nordissa sijaitseva, 2 minuuttia rannasta omalla pihalla ja Barcelonan keskustaan puolessa tunnissa, not gonna happen every day! Talo on kerrassaan ihana, en voinut taas olla huokailematta pitkin iltaa "mä niin rakastan tätä paikkaa, tää on vaan niin ihana". Yhtään vähemmän ihanaksi sitä ei tee kaverini pettämötän sisustustaju ja merinäköala.. Sitten enää puuttuukaan vuokrasopimus ja the kiikkutuoli ja tämä mummo on tyytyväinen!

Bongaa mun tuleva ( tai 
toivottavast ei!)  naapuri!

Saimme grillatessa houkuteltua 7 kissaa todistamaan tapahtumaa. Eihän 7 HARMAATA kissaa ole mikään epäonnen juttu?! Tuli vaan mieleen..

Kori vihdoin valmiina, ei tullut ihan niin hieno kuin ajattelin, mutta saatoin kyllä lintsata ohjeissa hieman... 

Perjantai-illan ainoa hiljainen hetki

Perjantai toivoa täynnä!

No niin, eihän siitä pääse yli eikä ympäri, perjantai sattuu yleensä olemaan se viikon paras päivä. Täällä olisi viikonloppuna tarkoitus käydä rannoilla kauemapana Barcelonasta, tuo Barcelonetan ranta on aivan liian ruuhkainen ja likainen meikäläisen makuun. Jo puolituntia kun junalla puksuttaa pois kaupungista, on meininki ihan eri. Toinen ajatus oli lähteä läheiseen luonnonpuistoon päiväretkelle ja grillailemaan ja harvemmin olen grilliruoalle sanonut ei!

Mutta täällä yleensä viikonloppu alkaa kuitenkin legendaarisilla after workseilla. Siellä yleensä sattuu ja tapahtuu, ihmiset ovat iloisia ja olut ja viini halpaa. Tuskinpa hauskan perjantai-illan reseptiksi muuta tarvitseekaan! Aftereille menemme läheiseen kiinalaisten omistamaan kuppilaan ja meininki on melkoista kun kymmenien eri kansalaisuuksien edustajat kokoontuvat sulassa sovussa vaihtamaan kuulumisia kiireisen (joillekin enemmän, meikäläisille yleensä vähemmän, buahhahahaa) työviikon jälkeen. Suosittelen kyseistä käytäntöä kaikille suomalaisille työpaikoille (alkoholijuomat ei pakollisia, limulinjallakin voi osallistua).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Hieman minusta, ujostuttaa ehkä vielä

"Sinä tanssitat minua kaukana stadista, pöytään on tuotu naista vahvempaa" Nyt ei tanssita Tukholmassa vaan vieläkin kauempana, eikä onneksi ruotsin laivalla vaan Barcelonassa. Muutama sana minusta, olen asunut täällä jo yli kaksi vuotta, tosin liikkuvasta luonteesta johtuen (tai kyvyttömyydestä asettua aloilleni, kuten äitini sanoisi) olen seilannut, tai tässä tapauksessa lentänyt, Suomeen useamman kerran takaisin ja toistaiseksi vielä useamman kerran tähän syntien kehtoon keskelle kaunista Kataloniaa.

Blogissani aion päivittää kuulumisiani, avata hieman itseäni (olen kyllä todella ujo avautumaan) ja kertoa kaikista sattumuksista omassa elämässäni tässä Tuulen varjojen kaupungissa. Osansa saavat varmasti niin ihanat puolet tästä kaupungista, kuin myös ne ikävät, jotka olen oppinut näkemään ajansaatossa. Myös monia ulkosuomalaisia vaivaava kahden kotimaan ikävä tulee varmasti paistamaan teksteistäni läpi. Toinen koti täällä, toinen Suomessa, ei kumpikaan toistaan parempi, ei huonompi, mutta eri syistä rakastettavia ihan kuin vaikka lapsetkin (joita minulla siis ei ole..).

Saatan koettaa riipaista myös muita aiheita, kuten asujani, harrastuksiani (kyllä, käyn kuntosalilla, ai, eikö sitä huomaa, hehheh..) ja kotiini liittyviä juttuja, mutta toisaalta, en lähde lupaamaan vielä mitään. Vamos a ver como se va!