Isoja aaltoja, huisii!

Viime viikolla meillä oli aika kunnon aallokkoa täällä, päästiin reiluun metriin - puoleentoista parhaimpina päivinä. Jälleen ei kuulosta isolta, mutta kun ajattelee sitä, miten hankala Barcelonetan biitsi on, tuntuu tämäkin isommalta. Ensinnäkin ranta on hyvinkin lähellä ja jyrkkä, joten särkyvän aallon edessä saattaa olla hyvinkin vähän vettä, meren imiessä edelliset aallot nopeaa takaisin ja näin ollen ihan rannassa aallot tavallaan nousevat melko korkeiksi (joo, en ymmärrä tätä selitystäni nyt itsekään, joku fiksumpi vois valaista :D ). Ja sitä ennen ne eivät säry, vaan tulevat kaikki täydellä täydellä voimalla lähes yhteen ja samaan kohtaan, Eli kyllä tuolla taas miehen korkuisia aaltoja nähtiin. Ja koska tämä minun sanallinen ilmaisuni on hyvin rajallista, tähän kuva vielä havainnollistamaan.

No oli miten oli, asia on kuitenkin niin, että minä olen tähän asti nössöillyt enkä ole niin isoihin aaltoihin lähtenyt kohtalaisen ison lautani kanssa taiskaamaan, mutta tällä kertaa puolivahingossa sinne kuitenkin päädyin. Kiirehdin siis töistä vauhdilla kotiin ja koska tiesin, että aikaa ei olisi kuin reilu tunti ennen auringonlaskua, vetäsin märkärin päälle, nappasin laudan kainaloon ja juoksin rantaan. Vasta rannassa rupesin katsomaan, että oho, ompa isoa settiä! Meressä oli tietenkin paljon kokeneita surffareita ja kun kelikin oli hyvä niin rannalla myös. Tässä vaiheessa astui sitten suomalainen ylpeys kehiin, enkä yksinkertaisesti kehdannut lähteä kotiin takaisin, ennen kuin ainakin olisin käynyt kastautumassa vedessä :D... 

Eli tuumasta toimeen ja sekaan vaan! Kyllä jännitti ja sai laskea aaltoja ja olla tosi tarkkana että pääsin siistimässä välilssä melomaan taakse enkä jäänyt särkyvien aaltojen alle ihan täysin. Vedin alkuun vielä line upista taaemmas seuraamaan tilannetta ja miettimään että oikeastikko uskallan lähteä yrittämään edes. Hetken tuumailtuani päätin kokeilla (eihän se mitään ota jos ei annakaan, right?!) ja meloin line uppiin. No kauaa siinä ei tarvinnut istuskella kun katsoin että nyt tulee aalto aika täydellisellä ajoituksella, että jos nyt en tästä lähde melomaan niin voin hyvinkin jäädä suoraan alle. Voi kristus kun pelotti, se on melko jännä tunne maata laudalla ja nähdä miltei parimetrisen aallon takanaan ja särkymässä melkein suoraan siihen missä itse on. Mutta niin hämmentävää kuin se olikin, ajoitus oli ihan täydellinen ja hetkessä olinkin aallolla, sain lautaa käännettyä ja kun kerkesin ihan rauhassa vielä sen viemään loppuun, en meinannut itsekään uskoa tapahtunutta todeksi :D! Tyylikäs hyppy laudalta alas loppuun ja kylläpä hymyilytti sen jälkeen! 

Meloin aallonmurtajan "turvin" tai avulla takaisin ja seuraava aalto menikin niin klassisesti p**siilleen, että en saanut tarpeeksi vauhtia ja kippasin suoraan aallon nokalta pää edellä alas, lauta heitti mutkan minun yli ja olo oli kuin pesukoneessa. Eikä siinä mitään, kun pääsin pintaan vetämään happea, särkyi seuraava aalto niskaan ja taas oltiin pesukoneessa.. Äkkiä leashista kiinni ja meloin laudalle ja tuumasin, että noh, johan tässä yksi aalto tänään saatiin, eiköhän se riitä jo.. Mutta kaiken kaikkiaan hieno reissu, nyt ei varmaan nuo vajaan metrin aallot enää paljon päätä huimaa!

Tässä vielä kuvia tuuliselta päivältä kun tuo spotti jossa itsekin joskus surffaan, oli täynnä kite surffareita :).

Authentic Barcelona Experience

No sattuipa näinkin hassusti tässä toissa viikonloppuna, että hupsista heikkaa ja heippa ja sinne meni tämän puhelin! Kävi ns. klassisista klassisin eli puhelin eksyi taskusta uuden omistajan mukaan. En tiedä viitsiikö tuota enää edes kutsua ryöstöksi tai taskuvarkaudeksi, kyseessä on enemmäkin taiteenlaji, niin huomaamattomasti ne katoavat :D.. Olinkin onnistunut välttymään tältä kohtalolta pian jo 3 vuoden ajan, että olihan se aikakin, haha.

No ihan näin kevyeltä se asia ei sillä hetkellä tuntunut, vaan tais siinä muutama ärräpääkin lentää. Mutta hei, kaikesta toipuu, kenellekään ei sattunut mitään ja onneksi nykyään kaiken saa backupattua niin hyvin ties mihin pilviin ja muihin että kuvat sentään säilyivät. Puhelin siis lähti ihan keskellä kirkasta päivää jossain Massimo Duttin ja Stradivariuksen liikkeiden välillä. Toki siis olisi aiemmin jo voinut miettiä, että kannattaako sitä puhelinta avoimessa takintaskussa kantaa. Mutta vahingosta viisastuneena otin yksi ilta operaatioksi ja ompelin nepparit kaikkiin takkien taskuihin (paitsi yhden, älköön sen annettako koitua uuden luurin kohtaloksi..)

Aasinsiltana tästä päästäänkin siihen, että jouduin elämään hetkisen vanhan luurin varassa, ja sen kuvien taso on nähtävissä blogin alkuaikojen kuvista, joten kuvia on tullut napsittua varsin vähän. Muuten Barcelona alkaa antaa pikkuhiljaa parastaan, täällä on ollut hyviä aaltoja ja ilmat lämpenevät! Tämä talvi onkin ollut poikkeuksellisen kylmä, että ihan tervetullutta vaihtelua :).

Yksi kuva tuli napattua, kun oli melkoinen kuutamo ja piti testata uuden luurin (joka siis on täysin sama kuin vanha, sentään väriä vaihdoin) kameraa. Kuva on täysin pimeällä otettu, ja sen kyllä huomaa tasosta, mutta sentään näkymä oli nätti.