Melkein leipomista aka siemennäkkäri

Minä en hirveästi leivo. Ja jos leivon, ei lopputulos ole välttämättä kovin mieltä (tai makuhermoja) hivelevä. Yksi lemppari on kuitenkin muodostunut, nimittäin siemennäkkäri. En tiedä voiko sen valmistamista oikein edes leipomiseksi kutsua, niin helppoa sen teko on. Syy miksi olen tätä oppinut tekemään, on Espanjan tavattoman huono leipävalikoima. Ei ole ruisleipää, ei rieskaa saati karjalanpiirakoita tarjolla täällä päin! Leipä on lähes poikkeuksetta valkoista vehnäleipää, patonkia tai suomalaista ranskanleipää muistuttavaa, mutta kovalla kuorella. Paahtoleipää kyllä löytyy, jopa täysjyväisenä (onko integral täysjyvä?!) versiona, mutta kaupan paahtoleivissä saatta olla myyntiaikaa _kuukausiksi_ eteenpäin. Tämä taas tietenkin tarkoittaa sitä, että leipä sisältää ehkä vähän jotain muitakin aineita, kuin mitä leivän soisi sisältävän. Yäk, ei kelpaa. Siemennäkkäri on kohtuu raskasta ja tuhtia tavaraa, mutta veikkaisin että kohtalaisen hyvää ruuansulatukselle kiitos pellavansiementen. Ja sen valmistaminen on helppoa kuin heinänteko! Laitanpa siis tähän alle reseptin, en muista mistä alkuperäinen edes on, kun tämä menee itseltä jo ulkomuistista :)..

Siemennäkkärit:

2 dl maissijauhoja
1 dl siemensekoitusta (esim. auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä)
1 dl pellavansiemeniä (voi käyttää myös rouhetta, en ole kokeillut)
1/4 dl seesaminsiemeniä
2 dl kuumaa vettä
1/2 dl öljyä
suolaa
 
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää lopuksi öljy ja vesi. Taputtele uunipellille tasaiseksi, siloittele reunat. Tästä pitäisi tulla n. pellillinen. Paisto-ohje oli muistaakseni n. 40 min n. 160 asteteessa. Omassa uunissanihan ei tämä mittaristo toimi, vaan uuni pahtaa täysillä, ihan sama mitä lämpömittariin säätää. Hyväksi havaittu keino on siis jättää uuninluukku hieman auki (lämmittää mukavasti talvella asuntoakin..) ja katsoa, että näkkäri ei kärähdä, mutta on rapsakkaa kun sen sieltä pois ottaa. Tämä lienee myös gluteiiniton. Tarjoa esim. avokadon ja pippurin tai juuston ja voin kera. Kaikki käy.

Täytyy nyt ottaa pisteet tästä pois, koska ostin Runebergin päivän aikaan leipomistarpeet Runebergin torttuja varten ja siellä ne odottaa edelleen kaapissa...

Tämä ei ole koirablogi!

Viikonloppu meni täällä tällä kertaa ilman suurempia tekemisiä tai kokemisia. Ilmat ovat onneksi lämpenemään päin, luulisin että ainakin n. 16 asteeseen päästiin päivällä. Sunnuntaina reipastuin sen verran, että lainasin kaverin koiraa, sitä samaista josta kirjoitin jo aikaisemminkin. Tarkoitus oli lähteä aamutuimaan kahden naisen ja yhden yliaktiivisen terrierin joukolla reippaalle juoksulenkille, mutta kappas kun sattui hassusti ja tällä kertaa se oli koira, jolla ei ollut virtaa _yhtään_mihinkään_. Hetken jo epäilin, että onkohan tuo kipeä, kun yleensä Lupe juoksee ja loikkii kuin aropupu, mutta nyt vain tyytyi tallustelemaan kiltisti vieressä. Jossain vaiheessa mulla kävi sitä niin sääliksi, että nappasin sen ihan syliinkin. Rannalla se onneksi hieman piristyi, uuden lelunsa myötä :).

Ei, koiraa ei kidutettu millään tavalla kuvanottotilanteessa :D.. Sattuu olemaan vaan vähän väkkärämpää sorttia.

 

 

Olipa sinne muuten eksynyt jo joku hurjapää uimaankin, ihan ilman märkäpukua vielä! Toisaalta, kyllähän sitä Suomessakin avannossa polskitaan, että mikä jottei täällä, kun vesi on noin 14 asteista kumminkin.

 Rannan jälkeen sitten uni olisikin maistunut (kummallekin). Kuin prinsessa konsanaan koira bongasi talon parhaan istumapaikan ja valtasi kiikkutuolin itselleen..

Ja juu, ei tästä ole tulossa koirablogia, tämä on nyt sattumusten summa että kamera on osunut käteen juuri silloin kun tuo sydäntenmurskaaja on ollut paikalla. Not to be continued, promise. Eikä viikonloppuun mahtunut sen kummempaa tekemistä, pientä "leipomista" lukuunottamatta. Siitä seuraavalla kerralla lisää.

 

Barcelona surffista

No niin, nyt yritän päästä alulle aiheesta mistä olen pitkään halunnut kirjoittaa, ja joka joissain posatuksissa (noh, suurimmassa osassa näköjään) on jo sivulauseessa vähintään mainittu, eli surffista.

En tiedä iskikö minuun viime kesänä vähän aikainen kolmenkympin kriisi vai mikä oli, mutta päätin onnellisten sattumusten jatkumona lähteä surffireissulle Portugaliin. Siellä sitten kipinä syttyi ja kuten sanotaan, kerran kun aloitat, et voi enää lopettaa. Tunnistin surffissa saman fiiliksen kuin hevosharrastuksessa, siinä on jotain tavattoman koukuttavaa. Pikaisen analyysin perusteella koukuttavaa kummastakin lajista tekee se, että niissä ollaan tekemisissä luonnonvoimien ja luonnon kanssa. Aaltoja on mahdotonta kontrolloida, samoin kuin hevosta, ellet ole todella taitava. Tässä lienee toinen koukutuksen syy; haastavuus. Tunnistan itsestäni piirteitä että kyllästyn todella nopeasti ellen koe tekemiäni asioita edes kohtuullisen haastaviksi. Ratsastuksessa tämä näkyy siinä, että olen hädintuskin keskinkertainen ratsastaja vaikka olen hevosen selässä keikkunut pienen ikäni, haastetta riittäisi edelleen. Surffissa olen _onnettoman_ huono, vaikka harrastusta on takana puolisen vuotta. Joskus pääsen laudalle pystyyn (joskus, kuten viime surffilla, en kertaakaan), pari kertaa olen saanut sen laudan jopa kääntymään jopa ja monesti koetan vain vältellä hukkumista :D.. 

Barcelonasta surffilocationina sen verran, että mikään ideaalikohdehan se ei surffille ole. Keväästä noin toukokuulta syys-lokakuulle ei aaltoja juurikaan ole ja talvikaudellakin vain säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikkei heti uskoisi, keli täälläkin surffille käy välillä vähän kylmäksi.. Välimerelle ei myöskään tule samanluokan aaltoja kuin Atlantille, joten yleensä parhaat aallot tulevat myrskyjen mukana/jälkeen. Tilanne silti on luonnollisesti parempi kuin Suomessa, heh. Itse olen ollut ihan onnellinen pikkuisiin, 0.5-1 metrin aaltoihin joihin olen päässyt treenaamaan. Tällä hetkellä rahkeet eivät isompaan juuri riitäkkään.

 

Omasta surffistani ei (luojalle kiitos!!) ole vielä kuvamateriaalia. Paras tapa oppia tietenkin olisi, että joku kuvaisi videolle hyljettä hukkumassa ja sitä pääsisi itse jälkikäteen katsomaan ja analysoimaan. Periaatteessa kyllä TIEDÄN miltä sen kuuluisi näyttää ja miten siellä laudalla pitäisi toimia, eri asia on, että kuin hyvin se sitten siirtyy itse toimintaan... Tämän alla olevan kuvan piti olla kuulas ja pirteä kuva märkäri päällä aamusurffia ennen, mutta voi jumakauta, mitkä _helkkarit_ nuo rypyt on :D?!?! Mamma mia, saisinko vähän lisää unta tai jotain.

Tähän vielä pari kuvaa "home breikistä" Barcelonetasta. Tämä kuva on noin viikon takaa, kun keli oli oikeinkin suotuisa ja aallot harvinaisen hyviä.  Barcelonetan ongelma ehkä on, että aallot rikkoutuvat todella jyrkästi, eli siinä missä tämän kokoinen keli jossain muualla olisi vielä "pieni", vaatii se Barcelonetassa melko paljon taitoa ja voimaa, koska aalto tulee alas niin nopeaan. Itse (tekosyihin vedoten) en edes uskaltanut tuohon keliin lähteä yrittämään. Tämä minun kotibreikki on n. 3 minuutin kävelymatkan päästä kotoani, eli sittemmiten täydellinen mulle. Rannalla on myös muutama muu kohta, joissa pääsee surffaamaan, mutta itse olen toistaiseksi pitäytynyt vain tässä.

Ei tästä tällä kertaa sen enempää, viikonlopun ennusteet toivottavasti pitävät paikkaansa ja päästään aalloille taas.  Mutta ei hätää, tarinointi tästä aihepiiristä will be continued ;).

Koiria ja loistavia kuvaustaitoja

No niin, tarkoitus oli ottaa hienoja kuvia kaverin koirasta (joka on ihan järkyttävän söpö) ja kertoa espanjan erilaisesta koirakäyttäytymisesta.

Koirakäyttäytymisestä voisin sanoa, että Espanja on koiranomistajien unelmamaa, täällä päin ei ole mikään ongelma että koiria on PALJON ja ne lähes poikkeuksetta saavat juoksennella vapaina. Tämä allakin näkyvä yksilö, Lupe, kiltisti seuraa isäntäänsä, joka kulkee työmatkat pyörällä, vapaan juosten. Lupe myös on mukana töissä kahvilassa, pitäen silmällä asiakkaita, asiakkaiden koiria ja kadun vilinää. Koirat eivät ole mikään ongelma vaatekaupoissa tai apteekeissa sisällä. Ainoa rajoitus tähän ollut metrot, johon ei saanut ennen tuoda sylikoiraa isompia haukkuja, mutta nykyään sekin sallitaan tiettyinä kellonaikoina.Koirat myös vaikuttavat kuuliaisemmilta kuin suomalaiset lajikumppaninsa, sitä en osaa enkä halua analysoida että miksi näin on. Ottaen valtavat vapaana juoksevat koiramäärät huomioon, koiratappeluita on _todella_ harvoin. Itsekin olen nähnyt vain pari kertaa koirien rähisevän toisilleen.

Ja sitten ne järkyttävän hienot kuvat.

Lupe, zeu! (Lupe, istu!)

 

 Lupe, mira aqui (Lupe, katso tänne!)

Lupe, no matas el dragon! (Lupe, ei saa tappaa lohikäärmettä!)

 Lupeeeee!

 Lupe, mira aqui!

 Perfecto!

 Se ha matado el dragon.. (ja se oli sen lohikäärmeen loppu)

 Una foto casi perfecta! (Ei näitä onneksi tullut otettua kuin vajaat parikymmentä ennen kuin kuvasta tunnistaa koiran..)

Viikonloppu Andorrassa ja lisää lumikuvia!

Mun piti kirjoittaa useammastakin asiasta, mutta koetetaan nyt hoitaa ensimmäiset asiat ensiksi. Ensimmäinen asia tässä tapauksessa on viime viikonlopun Andorran reissu. Oltiin siellä työpaikan retkellä (voiko sanoja työpaikkaa ja retki käyttää samassa lauseessa..?) perjantaista sunnuntaihin. Tämä ei ollut minun ensimmäinen kerta suinkaan kyseisessä kääpiövaltiossa, mutta ensimmäinen kerta kylläkin laskettelemassa ko. paikassa! Andorrassa on käsittääkseni vain yksi iso laskettelukeskus, Grandvalira. Laskimme siellä sekä lauantaina että perjantaina, minä lumilaudalla. Näin viiden vuoden luovan tauon jälkeen lauantai meni aikalailla totutellessa. Positiivista oli huomata että ihan kaikki taito ei ollut kadonnut, mutta silti tatsi ei ollut läheskään sama kuin vuosia sitten. Sunnuntaina sujui jo paremmin, tosin silloin pahimmaan 50 km/h puhaltava tuuli vähän rajoitti menoa.. Ylärinteet jouduttiin sulkemaan kokonaan, mutta onneksi alemmalla tasollakin oli tarpeeksi laskettavaa.

Muuten Grandvalirasta jäi hyvä fiilis, iso mesta josta löytyy rinteitä kaiken tasoisille ja rinteet, tai pistat, näin espanjalaisittain, olivat kohtuu hyvässä kunnossa. Lauantaina satoi sen verran lunta ja ihmisiä oli enemmän, jolloin iltapäivästä alkoi meno olla ainakin suosituimmilla rinteillä melko möykkyistä. Tämä tuskin ongelma on vähänkään paremmalle laskijalle, mun tasoiselle kyllä tuotti vähän haastetta. Muuten rinteet olivat mukavan pitkiä ja kondolihissit (alan termistö hukassa, miksi nuita alimmassa kuvassa näkyviä oikeesti kutsutaan? Me englanniksi kutsuttiin niitä kotoisasti eggseiksi..) olivat mukavan lämmin plussa tuolihisseihin tottuneille. Hintatasosta en osaa sanoa paljoa, mutta ilmeisesti tuonne kannattaa ostaa hotelli+hissilippu paketteja, jolloin tulee halvemmaksi kuin erikseen ostettuina. Lautavuokra kenkineen kustansi 35€/2vrk. Andorra on myös erittäin helposti saavutettavissa Barcelonasta käsin, autolla sinne hujauttaa muutamassa tunnissa. Kannattaa muistaa kuitenkin, että kyseessä on ihan oma maansa eli passi mukaan ja rajalla voi joskus olla ruuhkaa (meillä kesti yli tunnin päästä pääkaupungista Andorra la Vellasta rajan yli sunnuntai-iltapäivän pahimpaan ruuhka-aikaan. Matkaa ei tosin ollut kuin 18 km, että siitä voi laskea jonossa seisomisajan). Muuten Andorra on hyvin tunnettu alhaisesta verotuksestaan ja sen myötä se onkin suosittu shoppailukohde.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa meistä tyylikkäistä laskijoista ja viimeinen kuva Andorrasta :).